Millaista on osallistua peli- & koodausteemaiselle verkkoleirille?

Kodarit järjestää vuoden 2020 uutuutena peli- & koodausleirejä myös verkossa!

Mutta millaista verkkoleirille osallistuminen oikein on? Pääseekö siinä leiritunnelmaan?

Lue kesän 2020 verkkoleiriohjaajamme Tiina Virtasen kirjoitus peli- & koodausteemaisen verkkoleirin vetämisestä.

Seuraavat verkkoleirimme järjestetään syyslomaviikoilla 12.-23.10.2020. Syyslomaleirillemme voi osallistua nyt joko koko viikoksi tai valitseminasi syyslomapäivinä.

Viikon peli- & koodausleiri etänä

Kun minua pyydettiin ohjaamaan kesällä viikon mittaista Kodareiden etäleiriä, lähdin innolla mukaan. Kulunut koronakevät oli antanut sen verran kokemusta jo kaikille etämaailmasta, että myös leirin järjestäminen kuulosti sopivasti uudelta haasteelta ja kivalta kokemukselta.

Leiriviikon maanantai aamun koittaessa klo 8:50, jännitys tuntui kuitenkin jo ihan vatsanpohjassa saakka. Edellisenä iltana tarkistetut läppärin asetukset, webbikameran, kuulokkeiden, verkon ja Zoomin toiminnat jännittivät silti, samoin leiriläisten kohtaaminen etänä. Aikaisemmat kokemukset lähikoodileireistä ovat olleet ihan toisenlaiset, nyt leiri vedettäisiin ihan omasta keittiöstä käsin. Apua!

Mutta kun sitten pikkuhiljaa leiriläiset alkoivat liittyä mukaan zoomin leiriluokkaan, aloitettiin tutustuminen. Aluksi tutustuttiin toisiimme, ja sitten Zoomin toimintoihin. Samalla myös itseltäni alkoi jännitys kaikkoamaan – leiriläisethän olivat ihan konkareita etämaailmassa.

Zoomin käyttö suijui hyvin, ja se toiminnot ovat hyvin interaktiivisia molempiin suuntiin. Perinteiset viittaukset ja Chat – toiminto, sekä muut huomiomerkit, antavat mahdollisuuden osallistua opetukseen ihan kuten lähileirilläkin, jopa ehkä paremminkin.

Opena tuli huomioitua myös se, että ne hiljaisemmatkin ja varovaisemmat oppilaat saivat äänensä kuuluviin. Yksityisviestiä sai lähetettyä puolin ja toisin, ja niitä vaihdeltiinkin tiuhaan tahtia.

Leiri alkoi joka aamu tunnin Minecraft – pelailulla, ja päättyi samanlaiseen sessioon. En ollut aiemmin itse pelannut Minecraftia, ja pelihetkeä olikin ohjaamassa Heikki, jolla oli kaikki peliin liittyvät jipot taskuissaan. Ihan mahtavaa oli seurata luurit korvalla, ja kuunnella miten yhteistyöllä rakennettiin huikeita rakennelmia omalla serverillä.

Leiripäivä koostui aamun pelailun jälkeen koodauksesta, lounastauosta, ulkoilusta sekä taas koodauksesta ja pelihetkestä. Eka päivä meni kaikilla hieman rutiinia harjoitellessa, mutta toisena päivänä tuntui jo ihan luontevalta valmistautua päivän leiriin omassa keittiössä, avata aamulla kone luurit korvalla ja pikkuhiljaa kuulla varovaisia, väsyneitä (tai pirteitä) huomenia jo tutuilta leiriläisiltä, jotka innokkaana tietenkin odottivat aamun pelihetkeä.

Eikä koodatessakaan tylsää ollut. Koodaustunneilla oli kovaa kilpailua siitä, kuka sai olla jakamassa omaa ruutuaan malliksi, tai näyttää omaa virheellistä koodiaan, tai omaa huikeaa Scratch- peliään, jonka juuri sai valmiiksi. Myös toisten auttaminen ja ongelmien ratkominen oli luontevaa, kaikki sai ja halusivat osallistua. Zoomissa on ominaisuutena etähallinta, jota muutamaan kertaan tarvittiin myös ohjelmien jumiutumisen ja kirjautumisongelmien ratkomisessa. Tämä helpotti myös opettajan työtä ja toimii myös tukena oppilaan suuntaan, kun tietää että apua on saatavilla tarvittaessa.

Oman leirini aikana tutustuttiin alkeiden tasolla visuaaliseen ohjelmointiin, kuin myös python ohjelmointiin pelien ja internet- pohjaisten sovellusten kautta. Tehtäviä tehtiin ennalta tehdyn kurssisuunnitelman mukaan ja hyvin saatiin sen tavoitteet täytettyä. Ero tämän uuden sukupolven ja oman kouluaikani välillä on kyllä huomattava. Teknologian käyttö on luontevaa, ja ymmärrys siitä, että virheistä oppii ja ne ovat sallittuja, jopa suotavia, on huikeaa. Insinöörin tärkein oppi kuin onkin, että pitää tehdä virheitä, jotta voi kehittyä. Ja niitä virheitä koodissa teki kaikki, jopa ope – ja sitten yhdessä korjattiin ja ratkaistiin ongelmat. Koodaustehtävät olivat hauskoja ja välillä tuntui, että taukokin tuli aivan liian nopeaan.

Omasta mielestäni ehdottomasti paras heti leirissä oli kuitenkin juuri tuo lounastauko sekä ulkoilu. Ei suinkaan vapaa-ajan vuoksi, vaan sen vuoksi että ne olivat hetkiä, jolloin open puhelin piippasi jatkuvasti kuva- ääni ja videoviesteistä. Ekana päivänä sovittiin, että jokainen laittaa lounaastaan kuvia viestillä, ja niitä tulikin sitten joka päivä. Tosin viimeisenä päivänä kävi ilmi, että muutamia kuvia oli tarkoituksellisesti paranneltu. Oli laitettu salaattia lautaselle, vaikkei sitä syöty, tai tomaattia hampparin oheeseen XD. Ja niitä sitten naurettiin. Samalla saatiin hyvää keskustelua aikaiseksi siitä, miksei kaikkeen, mitä netissä näkee, voi uskoa.

Myös ulkoilutauoille oli joka päivälle joku oma teema ja tehtävä, jossa suoritusaikaa oli se tunti ja sitten niitä esiteltiin ulkoilun päätteeksi. Ohjeet tehtävästä oli nähtävillä Zoom- luokassa, ja ope antoi etänä neuvoja puhelimen ja Chatin avulla niille, ketkä sitä tarvitsivat. Suorituksista tuli tauon aikana tasaisesti opelle viestiä ja kuvia, niitä oli ihan mahtava seurata. Viikon aikana tehtiin mm. kasvitunnistusta, eläintunnistusta ja esterataa. Lisäpisteitä sai myös siitä, jos sai kaverin suorittamaan tekemänsä radan. Ja innokkaita osallistuja tuntui kotona riittävän, jopa yhden leiriläisen mummo innostui esteradan suorittamisesta (Hyvä mummo!). Yhtenä päivänä teimme myös ruutuhyppelytehtävän, josta muunnelmana keksittiin tehdä koodiruudukko. Tarvittiin vain yksi avustaja robotiksi suorittamaan koodiruudukkoa, Kodarin antamien käskyjen mukaan. Sallitut käskyt olivat ”Go”, ”Left”,”Right”, ”Get” ja ”Put” (joita olimme opetelleet ensimmäisenä koodauspäivänä Python-tehtävässä).

 

Ulkoilutehtävät olivat hauskoja ja kaikki osallistuivat niihin innolla. Tehtävissä oli huomioitu, jos halusi suorittaa tehtävän myös kotona, tai jos esimerkiksi sää tai olosuhteet eivät muuten olleet kaikille samat. Viikon päätteeksi laskettiin pisteet ja valittiin leirimestari. Kisa oli todella tiukka, kaikki olivat antaneet selvästi parhaansa.

Leirin viimeisenä päivänä venyttiin ylitöiden puolelle, kun innokkaimmat vaihtoivat yhteystietojaan, jatkaakseen yhdessä koodailuja sekä Minecraftin pelaamista. Sainpa myös viikkoa myöhemmin viestillä pyynnön vielä yhdeltä innokkaalta, joka pyysi myös päästä mukaan tuohon porukkaan.

Näin open silmin leiri oli onnistunut kaikin puolin. Hauskaa oli niin koodatessa kuin pelatessakin. Konseptina etäleiri toimi paremmin kuin olin ennakko-odotuksiltani uskonut. Leiriläisten kanssa puhuttiin myös lähi- ja etäleirien eroista, ja hyviä puolia löydettiin molemmista. Etäleirin suurin bonus kuitenkin taisi olla se, että vaikka olimme toisistamme maantieteellisesti kaukana, olimme viikon ajan hyvinkin lähellä toisiamme. Lähilerinä tämä olisi varmasti ollut myös hauska viikko, mutta silloin myös oppilaat ja ope olisivat olleet erit. Nyt meillä oli ilo tutustua toisiimme, vaikka olimmekin eri puolilla suomea. Niin ja sitten ne miinukset – netin katketessa tai koneen kaatuessa saattoi olla hetkiä, jolloin joku putosi pois Zoomista, jopa opettaja kerran. Onneksi kaikki kuitenkin löysivät tiensä takaisin. Open koneesta oli myös web- kamera rikki ja kuva näkyi Zoomissa koko ajan vaaleanpunaisena – no se sattui tosin olemaan vielä lempivärini ja ruudulta ainakin erotti selvästi kuka on ope 😀 niin ei sekään haitannut yhtään, päinvastoin, eikös kaikki filtterit ole nykyään muotia.

Haikeana viikon päätteeksi perjantaina klo 16:30, suljin Zoom- luokkahuoneen, otin luurit pois korvilta. Yhtä kokemusta rikkaampana. Toivottavasti nähdään syksyllä etä- tai lähitunneilla!

Kirjoittaja on Tiina Virtanen, turkulainen osa-aikainen koodiope/assistentti/opiskelija, jonka tavoite on ryhtyä vielä nelikymppisenä uudelleen paremmaksi koodariksi ja samalla jakaa ohjelmoinnin ilosanomaa lapsille mielekkään harrastuksen merkeissä.

 

Syysloman 12.-23.10.2020 verkkoleirit

Syysloman verkkoleireistämme lisää

Leiritoimintamme: https://kodarit.com/leirit/

Syyslomaleirin ohjelma, teemat sekä ilmoittautuminen: https://kodarit.com/syyslomaleirit-verkossa/